Pitkästä aikaa ihan ajoissa ehdin oman DT-työnkin tekemään..

#130 ja Oikotie



Aikaisemmin oudot tiet ja ilman selkeitä ohjeita jonnekin ajaminen sai aina aikaan pienen pelon, 
että no niin nyt ollaan eksyksissä, niin hukassa ettei kukaan ikinä löydä meitä.
Puhelimessa ei ole kenttää, auto hajoaa ja upotaan juoksuhiekkaan. 

Nykyään on ajeltu niin paljon, että luotto siihen että kaikki tiet vie jonnekin on syrjäyttäneet eksymisen pelot. 
Navigaattoria ei omisteta eikä karttaakaan ole yleensä mukana. Aina on pois päästy. 
Oudoissakin paikoissa jos vaisto sanoo, että mennään tuonne sillä se tie vois viedä meidät sinne minne oli tarkoituskin yleensä toimii.
Hyvin harvoin on pitänyt umpikujasta palata takasin.

MUTTA. tiet, joilla kasvaa ruohoa on eri juttu. Niihin pitää suhtautua varauksella. 
Viimeistään siinä vaiheessa kun ruoho muuttuu heinäksi, kannattaa etsiä se kääntöpaikka tau vaikka pakittaaa..
Se nimittäin menee aina niin että ruoho joka muuttuu heinäksi, muuttuu ihan kohta auton korkuiseksi heinäksi.
Sen heinän takaa ei monttuja saati öljypohjan auki repiviä kiviä enää kukaan näe. 
Ja mistä se johtuukaan että aina näillä teillä ollaan keskellä yötä jolloin taatusti kukaan muu ei liiku missään. 

Niin no jos pitää valita ne tiet joilla se ruoho muttuu heinäksi niin mieluummin valitaan se,
kuin ajaminen esim Tampereen puhumattakaan Helsingin keskustassa..