Inspiksen haasteeseen viikkoyhteenveto.

 

siis hyvin pitkästä aikaa.
Inspis #186: Pahvileimasin

Koska musta on tullut kovin ahkera Design Teamiläinen yllättäen on niitä jokunen päivitettäväksikin asti kertynyt. 
Vaikka taitaa kaikki ne kurkkia Inspiksestä, niin laitanpa silti itselle muistiin tännekin

#153 Spiraali


#152 Rutiini


#151 Koristeiden ketju


#150 Värikartta


#146 motto
 

ja ääriviivaisia lumihiutaleita



 

Pitkästä aikaa ihan ajoissa ehdin oman DT-työnkin tekemään..

#130 ja Oikotie



Aikaisemmin oudot tiet ja ilman selkeitä ohjeita jonnekin ajaminen sai aina aikaan pienen pelon, 
että no niin nyt ollaan eksyksissä, niin hukassa ettei kukaan ikinä löydä meitä.
Puhelimessa ei ole kenttää, auto hajoaa ja upotaan juoksuhiekkaan. 

Nykyään on ajeltu niin paljon, että luotto siihen että kaikki tiet vie jonnekin on syrjäyttäneet eksymisen pelot. 
Navigaattoria ei omisteta eikä karttaakaan ole yleensä mukana. Aina on pois päästy. 
Oudoissakin paikoissa jos vaisto sanoo, että mennään tuonne sillä se tie vois viedä meidät sinne minne oli tarkoituskin yleensä toimii.
Hyvin harvoin on pitänyt umpikujasta palata takasin.

MUTTA. tiet, joilla kasvaa ruohoa on eri juttu. Niihin pitää suhtautua varauksella. 
Viimeistään siinä vaiheessa kun ruoho muuttuu heinäksi, kannattaa etsiä se kääntöpaikka tau vaikka pakittaaa..
Se nimittäin menee aina niin että ruoho joka muuttuu heinäksi, muuttuu ihan kohta auton korkuiseksi heinäksi.
Sen heinän takaa ei monttuja saati öljypohjan auki repiviä kiviä enää kukaan näe. 
Ja mistä se johtuukaan että aina näillä teillä ollaan keskellä yötä jolloin taatusti kukaan muu ei liiku missään. 

Niin no jos pitää valita ne tiet joilla se ruoho muttuu heinäksi niin mieluummin valitaan se,
kuin ajaminen esim Tampereen puhumattakaan Helsingin keskustassa.. 
 

Vaikka onkin suuri sääli, ettei tähän voi itse osallistua niin siitäkin huolimatta muistuttelen teitä kaikkia muita. 
 Ei ole sitten enää kuin reilu viikko aikaa  Inspiroitua kuukauden kisassa ja voittaa se maailman ihanin Project Life!
Äläkää nyt sitten unohtako! ja ainahan te voitte osallistua vaikkette moista tarvisikkaa, sen voi aina sitten myydä mulle:):)

#122 Päävärit
 

#121 Lähtöruudussa


#120 Tahroja Paperilla

118: Tekstitausta

117: Kesämuistoja

 

116: iso kuva työn taustana


 

jokusia päivittämäti jääneitä inspiroitumisia 

#114 & Jämäkirjaimet koristeina

#113 Henkeäsalpaavan kaunista

#111 Silkki- ja kreppipaperit 

ja #109 Muotoreuna

ja iso alkukirjain

Minä tykkäsin tästä jo ennen kuin edes alotin tekemään sitä, joten valtavan hyvä että siitä kerrankin tuli sellainen mitä ajattelin. Mummelismuu ei ollut ihan samaa mieltä joutuessaan poseeraamaan keskelle raekuuroa mutta minkä sitä huippumalli voi, uhrauksia muotikuvien eteen on tehtävä.

Hitusen on ollut hiljaista täällä blogissa, kuvaamattomia töitäkin odottaa kyllä julkasua kunhan saa aikaiseksi.. mutta on mulla kuitenkin hyvä tekosyy hiljaisuuteen, tai ainakin söpö. Tai siis 7 söpöä tekosyytä.

lisää söpöjä tekosyitä löytyy kotisivuilta, etenkin blogista kannattaa kurkkia mikäli kiinnostaa:  www.tuhannentahden.com

 

 ja sabluunan käyttöä. Minä ajattelin päästä helepolla, eli spraymaalilla ja kakkupaperilla. Tosin taas ovelasti spreijasin vähän rappusiakin..
Ellis sanoi että tässä on Ikea värit, joten ehkä se on alitajuntaista kevätsisustushulluutta. Kenties jopa piilomainontaa.
 
Otsikossa piti lukea että aivan parasta mutta loppuikin sitten a:t kesken..
Kuvaan pääsi löytämäni maailman paras mokkapalaresepti. en ikinä enää muulla ohjeella tee. Ei vatkaamista eikä kamalaa sahanpurupohjaa. 
Ohje löytyy täältä.

Inspiroidu on saanut uudet huisin hienot nettisivut sadannen haasteen kunniaksi! mukaan on tullut myös muutama uusi DT eli tervetulleeksi mukaan ihanat Nelsson Ja Suvi <3


sadannen haasteen kunniaksi sata asiaa josta minä vain en tykkää. 
 

 Inspiroidu haasteessa #98 etsittiin idoleita. Nuorempana niitä oli jos ja vaikka kuinka monta:) New kids on the blockkia ennenkin niitä tietenkin oli.. niin pakolliset Dingot kuin jopa Juice, jota ihanaiselle tädille tiedoksi kävin aina salaa kuuntelemassa sun huoneessa kun et ollu kotona:)

mutta niin New Kidsien jälkeen tuli Take That jota pääsi oikein Helsinkiin katsomaan. Se oli silloin jo se Robbie. Kun Robbie lähti, eihän se nyt samaa ollut joten siitä luonnollinen siirtymä guns'n'rosesiin.. mutta ei se robbie sieltä mihinkään hävinnyt. jokusia vuosia sitten tuli Robbien keikka telkkarista ja se oli niin hyvä. Sen jälkeen tuli varmaan kaikki levyt ja dvd:t ynnä muut. On se edelleen ihana mutta ehkä se suomalainen musiikki on kumminkin enemmän se mun juttu. Robbiessa viehättää ehkä se olemus enemmän kuin se musiikki kumminkaan.

inspiroitumista valinnoista ja siitä kuinka ne ei juuri koskaan osu oikein.. 
ja ihan kummalinen seikka sekin että joulusuklaat piti ostaa itse joulun jälkeen kaupasta! Ihime touhua. ja pakko siis ostaa tuo perinteinen juhlapöydän konvehti, jossa ei ole ikinä ollut kuin muutama hyvä. Puhumattakaan nyt kun sinne oli vaihdettu ties mitä kamaluuksia. minkäänlaisia marjoja ja hedelmiä ei tarvi tulla tunkemaan mun suklaisiin. 

Pitkästä aikaa tuli inspis-sivukin tehtyä ja ensimmäistä kertaa letter koossa.
Täytyy sanoa, että kun on tottunut isompaan paperiin tuntuu tuo koko vähän huijaamiselta, sehän on niin heleppoa ja nopsaa:)
Nyt niitä on pakko tehdä sitten lisää koska vähän orpo se yksinään on..


 

82. haaste sai aikaan sen että aktivoiduin kaivamaan piiitkän ajan jälkeen maaleja kaapin perältä. Oikeastaan etsin kyllä vesivärejä, mutta saattaa olla että kaappi on ihan vain hitusen sekasin joten akryylivärejä tipahteli joka hyllyltä sitä mukaa lattialle kun käsi läheni hyllyä.
  aloin sitten maalaamaan jostain syystä riikinkukkoa (varmaan siksi että sellainen on ollut aikeissa maalata taululle olkkarin tyhjään seinänkohtaan ja tuli mieleen maalipurkkien tipahdellessa lattialle) mitään mielikuvaa ei ollut mitä tai miten siihen tulisi muuta kuin lintu. Tarkoitus oli myös maalata kovin yksityiskohtaisesti.. mutta ensinnäkin aika oli taas vähissä ja toiseksi kaikki sopivat siveltimetkin hukassa (ne toki löytyi heti kun sain maalattua..) värit siis mitä lie sekaisia akryylivärejä, mitään skräppäysvärejä en omista, enkä aio omistaa.. musta se on ehkä yksi typerimmistä kohteista mihin rahaa löydä. akryylivärejä löytyy kyllä kaapeista vaikka millä mitalla sillä lähinnä niillä ja vesiväreillä tykkään maalailla...niin tai ainakin tykkäsin silloin kun maalasin:) 

mutta niin oikeastaan tykkään tästä kovasti. sulkakiemurat on leikattu irti. mustat kiemurat on huopatarranauhasta vai miksi sitä nyt kutsutaankaan. kimalluksia, parit dymot ja kuvat. ei muuta.



 

parit inspishaasteet
ensimmäinen haaste #80 paperisuikaleita
 
ja toinen #81 ja ikäkriisiä

tässä tapauksessa sivu kyllä ei mikään ikäkriisisivu ole. mitään kriisiä kun ei ole ollut, koskaan kun ei ole ollut oloa että haluaisi olla yhtään nuorempi pikemminkin päinvastoin.. sivu siis kertoo oikeastaan vain ja ainoastaan siitä miten olisin halunnut syntymäpäiväni menevän.. paikalla oli kyllä juurikin oikeat ja ihanat ihmiset ja vaikka suunnitelmien mukaan ei ihan mennytkään niin se ei haitannut vaan enemmänkin se mitä jäi muiden osalta puuttumaan. ei ole kyse lahjoista eikä etenkään yllätysjuhlista joita inhoan vaan ylipäänsä siitä paljonko aikaa ja vaivaa itse näkee toisten eteen ja salaa toivoo että voi kumpa joku olisi joskus niin ihana ja tekisi saman mulle:) eli meneekö se sitten niin että itse aina haaskaa aikaa ja rahaa toisten hyväksi samatta koskaan mitään itselleen. 

molemmista sivuista kyllä tykkään kovasti. se on hyvä se.

sivujakin on ollut tehtynä jo kauan aikaa. vanhin näistä tehty tuolloin 11. syyskuuta mikä sivussakin on päivänmääränä:) noo nyt kerralla sitten useampi.

Ensin sivu, jonka aihe tuli mieleen joku ilta nukkumaan mennessä ja pakko oli seuraavana aamuna mennä ostamaan teepussipaketti kun ei tuo nyt niin hyvää teetä ole että sitä juotua kotona tulisi.

toisena viimeisin sivu, toissailtana 10min tehty sivu (pöllö oli saksittu jo aiemmin tosin).  itse tykkään niin tästä kuin teepussistakin kovasti.

tämä tosiaan tehty jo melkein pari kuukautta sitten, mutta no ei se niin ihmeellinen ole että sillä nyt väliä olisi..  kuvista tykkään kovasti, mutta tämä takkusi jo teko vaiheessa ja jotain jäi puuttumaan ja lisäilin myöhemmin.. sellaiset mihin jotain pitäisi myöhemmin saada lisättyä ei kyllä oikein koskaan onnistu niin hyvin kuin haluaisi..

hyvänä esimerkkinä työstä josta jotain tuntuu uupuvan julkaisematta jääny inspiroidu numero 77 joka saa jäädä tällaiseksi vaikka en siitä tykkääkään kun jokin siitä mun mielestä puuttuu.. 
ensimmäisen kerran tähän kokeilin tuota paperin raaputtamista kun niitä papereita tuli ostettua.. ongelma on vain se että en osaa käyttää näitä ihan yksivärisiä papereita, ne ei ole yhtään mun juttu enkä lainkaan niistä tykkää joten ehkä se onkin se joka tässä työssä on ongelma..

 

haaste #75 lapsuusmuistot, tähän olisi albumeita selaillessa tullut mieleen tehdä vaikka mitä. päädyin kuitenkin kahteen aiheeseen jotka on niin kovin tärkeitä nytkin.
Ykkösenä on edelleen koirat, niin kuin on olleet kaikki nämä vuodet ..sitä vain ei äiti tuntunut tajuavan yhtä aikasessa vaiheessa kuin minä:) oman koiran sain "vasta" 11 vuotiaana. siihen asti koulutusta sai kaikki naapureiden koirat:)
tässä minä 3 vuotiaana blondina kera enoni Ruskan pentusten

toinen edelleen yhtä rakas aihe on hevoset. niillä on leikitty koko lapsuus.
Tämän tein itseasiassa tuota haastetta varten ensin mutta tästä tuli vain niin kertakaikkisen hirveä! laitan sen siitä huolimatta tänne sillä siinä oleva keinuhevonen oli lapsuuden ajan paras oikean hevosen korvike. Huru ole loistava ratsu ja täynnä olkea tai jotain se tapaista.
..ainakin siihen saakka kunnes ihan itse ruuvasin sen jalat keinusta irti että se olisi enemmän oikean hevosen kaltainen.. muuten hyvä mutta voi mikä suuri huijaus sen kavioiden pohjasta kun lähti pitkät ruuvit millä se oli ollut kiinni keinun jalaksissa. ei ollut ihan mikään parhaista paras idea siis sitä irrottaa mutta en niitä sitten enää takaisinkaan osannut laittaa. tämä Huru-hevonen asuu nykyään meidän äitin pianon ja seinän välissä olevassa kolosessa ..ja seisoo edelleen omilla ruuvijaloillaan. 
ensimmäinen kuva oman "huoneen" avajaisista 1983 eli 4v.

voi että tuo on musta niin kammottavan sekanen sivu.. 
sopii vain aiheeseen hyvin sillä nyt on eletty 8kk hevosettomana ja juuri eilen käytiin ekaa kertaa Piirtoa katsomassa sen uudessa kodissa.



 

haaste #74 oli yhtä hempeyttä mikä ei kyllä yhtään ole mua, mutta silti tämä kyllä näyttää multa ja sen tekeminen oli jopa kovin heleppoa:) ehkä mä olenkin tosi piilohempeä:)
 

tämän viikon inspiroiduhaaste piti olla mahdollisimman yksinkertainen, mahdollisimman vähän siis mitään.. jollekin muulle tämä minun omani ei mikään kovin simppeli ole mutta minulle on.. Tästä kyllä tykkään vaikka se tyhjä onkin:) yhtään vähenpään en olisi kyennyt.

 samana päivänä kuin tämä valmistui .. eli varmaan melkein kuukausi sitten (ei vain ole saanut aikaiseksi tätäkään edes kuvata..) valmistui myös toinenkin sivu, tämä on taas ehkä niin mun näkönen kuin olla ja voi:)

jei ja edelleen blogiväsymys.. seuraan kyllä kaikkia ihanuusblogeja mitä tähänkin saakka vaikkei saakkaan aikaiseksi kommentin kommenttia.. piristymistä odotellessa. 


ai niin ja jos joku on vailla slicea niin vempaimesta voi alakaa mun kanssa tinkimään.. taidan sen myydä pois ennen kuin pölyyntyy piiloon tuossa pöydällä. ei auta vaikka on koko ajan näkyvillä.. ekan kokeilun jälkeen en ole koskenut. joten jos joku kaipaa niin kysellä voi vaikka mailitse: kettukuu@gmail.com
 

fonttihaaste on ehkä mitääsanomattomin työ pitkään aikaan. se ei kyllä herätä tunteita itsellä suuntaan ei toiseen. sen olemassa olonkin olen jo unohtanut:) ei se ole huono mutta ei se ole mikää seinälle laitettavakaan. kuvasta tykkään mutta se hukkuu liikaa, valaat on niin ihania samoin nuo cosmo criteketinkö nuo oli nuo lippulaput..mutta joku tökkii.. noo ehkä se näyttää täällä paremmalta kuin livenä.
eli haasteena oli fonttihulluttelu 

 ai niin ja kiitos taas ellis:) sulla on much better hermot kun mulla:):)

uusimmassa haasteessa piti napata talteen tekstiviesti. Tämän luulin jäävän itseltäni väliin kunnes viime viikolla vedet silmissä naurettiin veljeni serkultamme saamaa viestiä. Serkku kun ei tiennyt kuinka oikeaan osuikaan onnitteluviestillään:) Sampo kun rakentaa pakersi synttärijuhlinnan sijaan meillä orjatyönä jättimäistä koiratarhaa:)

edellinen haaste koski asioita mitä en ole koskaan tehnyt.. niihin nyt olisi voinut parempiakin keksiä mutta ei tietenkään sillä hetkellä tullut mitään mieleen.. muuten tykkään molemmista haastesivuista hurjan paljon.

sateenkaaren värit haasteeseen #66 löytyi heleposti valokuvista 

tänä vuonna on tullut kuvattua melekosesti kaikin puolin, paljon myös kukkia. Kotirappusten kukatkin on olleet nyt kovin hienot. 
kukkapenkki talon taakse jäi taas uusimatta joten siellä nokkoset ja pionit kukkii sulassa sovussa.. samoin suurella vaivalla kaivamani uus kukkapenkki jäi odottamaan multaa ja kasvaakin nyt vain savikkaa.. jos sitten ens vuonna.. mutta kesäkukat on onneksi hienoja. 

rappusilta löytyy..
maasta ahkeraliisoja ja niiden taakse jotain kylvämiäni siemeniä jotka alkaa paljastua ihaniksi unikoiksi:) nurmikko odottelee taas leikkuria..

molemmin puolin rappusten tolppia roikkuu maahumalat, niiden "amppelit" tein muutama vuosi sitten kanaverkosta ja hirvenjäkälästä ja hyvin kestää!
oven vieressä on samanlaisessa jäkäläsarvessa, pidemmässä tosin, keijunmekko
    
keijunmekko on kyllä yksi jokavuotisista lemppareista

kaiteella on lyhyessä parvekelaatikossa kolmen väristä miljoonakelloa ja 
sen kaverina hopeaputousta


maasta ruukusta löytyy lisää miljoonakelloa

ja niiin ihania mehitähtiä

gladiolukset päätyivät ruukkuu odottamaan kukkapenkin valmistumista.. ja sitä ne saavatkin odottaa näköjään..

suurimmasta ruukusta löytyy pajukartiota pitkin kiipeävä mustasilmäsusanna, dianaa ja hajuhernettä joka juuri tosin vasta tekee ensimmäisiä nuppujaan. niiden edessä on ruukussa yhtä mun lempikukkaa jota en tosin ennen ole omistanut eli jaloleinikkiä  johon on tosin tullut härmää.. saa nähdä kuinka sen käy, yksi nuppu siinä vain on:(
 

tänä vuonna oon ensimmäistä kertaa laittanut mitään siemenestä, ja voi apua.. ens vuonna laitan kyllä aiakin puolet enemmän.. ainoastaan koristekurpitsat ja puolet hajuherneistä kerkesi kuivua kuoliaaksi  mutta muut on voimissaan. etenkin krasseista tuli hienot
maaliskuussa ne näytti tältä:


ja nyt tältä..

pihasaunalta löytyy lisää ahkeraliisoja ja amppelista vaaleanpunaista lumihiutaletta ja hopeakäpälää

kappas ja taas on jäänyt parit haasteet päivittämättä:) yllätys..
haaste #63 tekniset tiedot

ihan sitten äkkinäinen päähänpisto hommata uus kytkypuhelin.. jotta voi hommata vanhaan puhelimeen toisen numeron johon kennelasioissa soittavat voivat soittaa.. minuakun saa erittäin huonosti oudoista numeroista kiinni.. ihan mukavahan tuo on ollut mutta tuntien tyylini kohta se hajoaa kun tahtoo aina käsistä kaikki tippua.

#64 nauhoja

nauhoja miten sattuu ja sikin sokin. kuvassa lapsuuden ystäväni maikki kera pikkusiskonsa mannan. niiden perhe ja sukulaiset on vähän niin kuin munkin perhettä ja paremmin niiden asioista perillä kun oman sukuni. myös koko heidän muu sukunsa pitää mua niin perheenjäsenenä että kutsuja tulee niidenkin juhliin:) 


näistä molemmista sivuista tykkään kovasti, värit on ihan mun näköiset ja ilmeet iloiset ja hauskat!
molemmat myös syntyivät vaivatta kuin itsestään, pitkastä aikaa oikein mukava askarrella!

ei ole saanut aikaiseksi edes päivityksiä inspiroiduhaasteista tänne.. 
no nyt niitä tulee oikein kolmin kappalein..
ensimmäisenä haaste numero 60, lempinimi

siihen päätyin meidän Hilima, jota kyllä Vimmaksi oikeastaan kutsutaan. Oikealta nimeltään April Fool's Mega Magee. Miljoonittain lempinimiä, kuten meidän muillakin koirilla mutta tähän päätyi yksi niistä. Vimma täyttää syksyllä 9v. mutta on ollut ainakin omasta mielestään suurimman osan elämästään jo eläkkeellä. Ja elää sen mukaisesti.. eli nukkuu ja nukkuu ja syö ja nukkuu. maailman mukavuudenhaluisin otus.
ja koska kokoakin riittää siksi nuo virtahevot:):)

seuraavana haaste numero 61, vastakohdat

tämä oli ensimmäinen sivu Jonnan ja Akin tulevaan hääalbumiin (sivujen on tarkoitus tulla irtonaisina kuitenkin ikään kuin koristeeksi hääpaikan seinille tms.) Vastakohtiin sopivat loistavasti toinen kun on pieni ja tulinen ja toinen piiitkä ja itse rauhallisuus. tästä kyllä tykkäsin, etenkin kuva on sellainen että pituusero vielä entisestään korostuu.

ja viimeisenä haaste 62, pitkä journaling

mulla oli tähän ihan toinen suunnitelma, mutta koska ulkonen kovalevy kosahti pimeäksi ja varmuuskopioitahan ei tietenkään ole.. vei se mennessään kaikki muut paitsi tämän vuoden kuvat.
En tykkää tästä en yhtää ja se näkyy:) eritoten arsyttää kun en toista ideaani päässyt toteuttamaan joten senkään vuoksi en tästä tykkää. 

valokuvan päälle maalailu oli kyllä niin hauskaa että sitä taidan harrastaa toistekin. 

ai niin ja jos joku tietää mihin kummaan voin tuon kovalevyn viedä, että joku ne kadonneet tiedot sieltä tonkii niin siitä tiedosta kovin kiitollinen olen. Tiedän vain nyt sen että se maksaa.. ja paljon..

on ollut pieni päivityskatko.. ei ole yksinkertaisesti vain saanut yhtään aikaiseksi. 
tänään oikein pitkästä aikaa askartelinkin jotain:) 
nyt kuitenkin päivitän vain nämä julkaisematta jääneet inspiroiduhaasteet.

Sain kutsun Paperikeijun design teamiin ja ilman muuta suostuin:) sinne jo sormet syyhyävät että pääsisin tekemään!

Perustin myös facebookiin skräppäys ryhmän koska sellaista sieltä ei suomenkielellä löytynyt joten mikäli joku siellä on liittykää ihmeessä ettei me Riikan kanssa siellä ihan kaksin olla:):) ja lisäilkää kuvia sekä linkkejä blogeihinne. löytyy siis nimellä skräppäys.

mitäs muuta... ai niin oi, sain viimein uuden putken kameraan, nyt on innolla kuvailtu, mittaa ainakin riittää 70-300mm. Muuten lähinnä aikaa vieneet koirat ja piha ja vähän on reissailtukin Oulussa sun muualla. jos nyt tämä jumituskin pikkuhiljaa loppuisi

mutta tässäpä nämä haasteet nro 56, leimailtu taustapaperi


ja  57, neulalla ja langalla
 

jatketaan muista jutuista hieman myöhemmin:)

55. haasteessa piti skräpätä lahjaksi. 
Omia lahjuksia sieltä löytyy tällä kertaa kaksi, toinen on tehty "kakkosperheeni" äidin eli vähän niin kuin kakkosäitini 50v. lahjaksi


ja toinen se on lahja suureen tarpeeseen eli tyhjän seinän riemuksi saajana minä itse. että hyvää perjantaita mulle, mistä tiesinkin että halusin juuri tuollaisen askartelupöytäni viereen:)

Yksivärisyyttä piti löytyä tämän viikon haasteesta. Aikoja sitten jo päätin että teen vihreä. kuvakin oli jo valmiina.. ilmeisesti aika teki tehtävänsä ja koko työtä ei enää huvittanut tehdä ei sitten yhtään.
Niinpä tein sitten ruskean... kunnes huomasin että ounou siihen on ihan pakko runnoa mukaan turkoosia..
samana päivänä ostamani ihanat pinkit oksaruusut oli niin hienoja että sivusta tulikin sitten pinkki... tosin ei minusta lainkaan niin yksivärinen kuin mitä halusin, aina ei kädet tottele sitä mitä suunnittelee:)
hain juuri Slicen postista... en uskaltanut vielä avata:)

päivitykset on pahasti myöhässä, pahoittelut siitä. 
Ainakin kolme kertaa olen kyllä yrittänyt päivittää mutta vuodatus ei ole moiseen ollut halukas, hermothan siinä meni. 

tämän viestin alapuolelta löytyy kuvia koulun (missä siis töissä olen) pääsiäismyyjäisistä joten kurkkikaa niitäkin vaikka pääsiäinen meni jo. 

Muutenkin on ollut kovin kiireistä. Maalasin eteisen, Tapetoin (ensimmäistä kertaa elämässäni ja yksin.) tietokone/askarteluhuoneen, oli juhlia ja koiranäyttelyitä. joka päivä jotain. orvokit on olleet rappusilla kukkimassa jo monta päivää ja pihasaunan siivosin ja lämmitin eilen. nyt pitäisi kiireesti alkaa siivoamaan joten juuri siksi tämä päivittäminen tuntuukin niin kovin tärkeältä:)

tässä kuitenkin päivittämättä jääneet haasteet
Haaste #51

ikävä on hevosta. ja kova. toivon mukaan sitä pääsee kohta katsomaan. 
kalvoja työssä on jos jonkinlaista. kopiokoneella valokuvia kalvolle, keltaiset on hamblya, ruskeat jostain KOTM-paketista ja journalingtarrakin on läpinäkyvä

Haaste #52

tästäpä ei ole muuta sanottavaa kuin että pahaa oli moinen kuivakäntty.

eli viideskymmenes haaste. aiheena osoite.
Tämä onkin pitkästä aikaa semmoinen sivu josta on vuoroin jotain kiinnitetty ja revitty irti, vaihdettu värejä ja revitty irti.. yleensä vain teen ja se syntyy sitä mukaa.. nyt kuitenkin ei mikään tuntunut onnistuvan. 
vähän liikaa, ei siis niin että mua tavaramäärä häiritsisi mutta tässä häiritsee kun sitä on väärissä paikoissa. 
otin tästä kaksi kertaa jo aiemminkin kuvan ja vasta koneelta muka valmista katsellessa piti vieläkin mennä muuttamaan kun ei hemmetti ei:) se on tuo kirjainpaperi joka sekotti mut, mikään ei suju kun olisin halunnut sen pois mutta sen sinne ekana kiinni iskin. niin monta muokkausta joten en tykkää itse lainkaan. paitsi noista ihanista kalvoista ja no kukatkin menee pitkästä aikaa.. muuten tökkiiiiii

koukussa. ja pahasti. 
jos Ellis on koukussa laittikokikseen niin minä olen zeroon. ja pahasti.
kuka sitä laskee että monettako vuotta.. ensin koukutuin vanhaan laittikokikseen kunnes menivät vaihtamaan aspartaamin sukraloosiin. koukutus loppui toviksi oli se niin äklökeinomakeeta että yäk. sitten tuli markkinoille zero.. erehdyin maistamaan ja voi veljet samaa vanhaa laittiahan se oli aspartaameineen päivineen..  ja niin sitä mentiin. en juo kahvia ja teetäkin ehkä kupin päivässä, joten  kokiksen puute saa aikaan samoja oireita kuin kahvinjuojille kahvi. ja joopase joo onhan sekin kai tutkittu että se aspartaami koukuttaa ja aiheuttaa monen monta  paperillista kaikkea maailmanlopuntuhoa. pöh. saa varmaan juoda kokista jos se on ainut pahe? saa. 
ai niin siis se laittikokis on kuulemma myös palautunut aspartaamilla makeutetuksi.. mikähän järki siinä on.. pitää sitä ehkä maistaa onko se samaa vai inte. minä kuitenkin luulen pysytteleväni tässä "miehille suunnatussa" zerossa:)



sivu näyttää oikeastaan ihan hirveältä. livenä se näyttää ihan suht hyvältä, semmoiselta hysteeriseltä kaaokselta. se ei vain näytä siltä näin näytöltä katseltuna, hyvältä siis. no se on tehty kokiksen loputtua iltamyöhään joten pannaan sen piikkiin.

sillisalaattia. isoja ja pieniä kirjaimia, kuvia, koristeita.. mitä vain!
Niin ihana haaste oi! ellen olisi ollut niin kipeenä olisi varmaan tullut jotain muuta. no tykkään tästäkin:)

uusimmassa haasteessa sotkuja ja siivousta ...vaatehuone on niin kammottava paikka että sinne jos on pakko ovi avata niin silmät kannattaa laittaa kiinni. Se on niin omituinen paikka, että vaikka sen kuinka siivoaisi näyttää se tismalleen samalta jo seuraavalla oven avauksella.. se on paikka jonne vieraita odotettaessa nopeasti heitetään kaikki mille ei paikkaa löydy..

migreenissä ja muutenkin kipeänä jo useamman päivän, mitään ei saa aikaseksi vaikka ihania herkkuja tulikin ulkomailta asti. ehkä se tästä.

inspiroiduhaasteessa #46 piti katsella ylöspäin. Tykkään kovasti näistä ennen joulua ottamistani puukuvista joten päätin käyttää ne tähän. muuten poikkeuksellisen yksinkertainen mun työksi:)

 

kennelin sivutkin ovat viimein auki. klikkailkaa kuvaa niin pääsette perille
veljeni Sampoa kiitän sivuista:)
olisiko vielä pitänyt lisätä iskulause että "koira jonka Obamakin ostaisi" :) :) :)
 

ensimmäiseen Inspiroidu DT:n haasteeseen piti inspiroitua jostain julkaisusta. koska elämä vanhimman koiramme kanssa on kuin talossa asuisi kahden ihmisen ja kolmen koiran lisäksi vielä Janice Dickinson oli homma sitä myöten heti selvä mistä teen.
eli tässä mun alkuperäinen inspiraation kohde


sekä tässä se lopputulos..

ELLE fonttia en löytänyt joten sinne päin jonkin malliksi otin ja saksin kirjaimet paperista. lisänä kalvoja ja kirjaimia. Harmi että kuva olisi voinut olla pidempi joten ei olisi täytynyt laittaa mustia reunoja koko hommaa kiertämään mutta nää minä tykkään tästä näin.

Inspiroidu uusiutui ja olen kovin otettu siitä että pääsin mukaan suunniittelemaan haasteita:) 
Inspiksen uusi ihana ulkoasukin inspiroi minua jo niin paljon että pakko saada omaankin blogiin kohta jotain uutta.. askarteluista puhumattakaan..

menkää kaikki muutkin ja inspiroitukaa.

Kerrankin ihan ajoissa ja oikein kolmas päivitys tämän illan putkeen:)

Aihe on niin mua, laulunsanat kun on kovin tärkeitä.

tällä kertaa aihe juuri sitä miltä lauantaina suurtakin suuremassa vitutuksessa tuntui. tällä hetkellä muutenkin rakas laulu jostain syystä. Eli Apulannan Ravistettava Ennen Käyttöä sanat löytyy täältä

huomenna toivon mukaan enemmän aikaa kuvat suorempi kuva..

ihanainen haaste taas kerran! ja taas kerran jäi ihan viimeiseen iltaan. Mikäli aikaa olisi ollut olisi tullut toinenkin..

Uuden vuoden aattona oli ihana aurinkoinen päivä ja juuri ennen auringonlaskua käytiin koirien kanssa vielä metsässä ja koko taivas oli aivan valtavan hienon värinen!

Huomenna koitan muistaa ottaa paremman kuvan kun valoa riittää.

ehkä kaikista kivoin haaste ikinä, sanoo kirjasiin hullantunut:) siitäkin huolimatta jäi sitten näin viimeiseen iltaan.. kuvat odottaa kyllä vielä toiseenkin mutta se ei ehdi aikataulun sisään.

Tämä kirja on ollut tarkoitus tehdä niin kauan kuin löysin jostain 70-luvun muoti ja kaunes -lehdestä tämmöisen mainoksen:

Tämä siis siksi että meidän nuorimmaista Pirkko koiraamme on on sanottu pikku-peppu-Piikoksi jo ihan pennusta asti. tästä tuli nyt sitten kirja Piikon ensimmäisestä vuodesta. yksi kuva joka kuukaudelta. kuvat mustavalkoisia koska niistä suurinta osaa olen käyttänyt tai tulen käyttämään vielä sivuissani.

piti laittaa kannen suojaksi tuo Hamblyn overlayn palanen sillä valokuva meinasi siinä jo tehdessä hankautua naarmuille.

hieman harmittaa kun oli niin kiireellä tehty, mutta ompa tehty.

ja raivostuttava vuodatus haluaa tehdä jostain syystä oikein kunnon rivivälit..menee hermo joten menen nukkumaan.

Lempivalokuva oli haasteena, niitä oli niin monen monta että meni vaikeaksi.. päädyin sitten tähän.

haaste numero 36. on työn alla. katsotana kuinka käy tuleeko valmiiksi..